Ei vaan jaksa.

Paino tänään 109,4 kg    Painoindeksi 40,8    Tähän mennessä pudotettu 7,0 kg

Mikä tässä on taas olevinaan niin vaikeaa. Kaikki ilmeisesti. Olen taas käynyt jotenkin aivan liian kierroksilla tuon alkavan opiskelun vuoksi. Murehtinut sitä, etten millään pysty olemaan paikalla niin paljon kuin opinto-opas antaa ymmärtää, että syytä olisi. Murehtinut kieliopintoja, joissa olisi pakko olla paikalla, mutta en missään nimessä pysty kahtena peräkkäisenä päivänä monen viikon aikana hyppäämään yliopistolla. Noh, onneksi ne ensimmäisen vuoden perus- ja aineopinnot ovat pääaineestani alkamassa avoimen yliopiston opetuksena täällä kotipaikkakunnallani, joten pystyn ne suorittamaan täällä. Ja ne ovat vielä oman yliopistoni järjestämät, joten vastaavuuden suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmia. Toivoisin kovasti, että sivuaineeni perusopinnotkin voisin käydä avoimen kautta, mutta ikävä kyllä niitä kotiyliopistoni ei järjestä täällä – tai järjestää, mutta ne olisi pitänyt aloittaa jo kesällä. Ja minä taas heräsin siihen vähän liian myöhään. Enkä voi ensi kesään asti odottaa, koska muuten en pääse opinnoissani suorittamaan tiettyjä opintoja, jotka olisi hyvä suorittaa ensimmäisen vuoden aikana… Erään toisen yliopison opintoina sekin onnistuisi, mutta en tiedä, kuinka hyvin niitä sitten hyväksytään… Pitäisi sitäkin kysyä. Kunhan nyt ensin vastaisivat niihin ensimmäisiinkin kysymyksiini. Olen nimittäin valmis maksamaan siitä, ettei minun tarvitse ravata yliopistopaikkakunnalle joka viikko ja näin ollen olla poissa töistä joka viikko ja saada palkkaa ihan pirun paljon vähemmän ja joutua susien ruuaksi. Joten olen siis murehtinut. Ja siinä sivussa syönyt kaikenmoista oikeastaan maistamatta mitään.

Viimeisimmän viikon aikana olen taas yrittänyt vähän napakoitua. Ja tein sellaisenkin havainnon, että minun ei kyllä kannata sille todella vähäenergiselle linjalle lähteä. Se alle 1400 kcal / vrk on aivan liian vähän, sillä ei nimittäin minulta tipu kuin pari sataa grammaa viikossa. Kun yrittää pysytellä siinä 1500 – 1800 välissä, tilanne on kaikkein parhain ja se puoli kiloa yleensä lähtee. Tai ainakin siinä holleilla. Ainakin vielä toistaiseksi. En sitten tiedä, jos tässä joskus onnistuu laihtumaan enemmänkin, että pitääkö päivittäistä energiansaantia sitten tiputtaa lisää, jotta laihtuminen jatkuu. Ehkä ei. Jos muistaisi ja viitsisi liikkua. Mutta tuolla opintotahdilla kun tuo opinto-opas ehdottaa, minulla ei kyllä aikaa jää mihinkään muuhun kuin työntekoon ja opiskeluun. Kaiken vähäisenkin sosiaalisen elämän voi sitten seuraavilta vuosilta unohtaa. *huokaus*

Ei sitä tule sitten siinä työhön kettuuntuessaan ja opintoihin hakeutuessaan ajatelleeksi, että ihan oikeasti, niihin opintoihin menee aika tavalla aikaa ja energiaa. Ja ei, en ole mitenkään erityisen typerä, tiesin sen kyllä, mutta jotenkin se konkretisoituu kun saa nenänsä eteen tuon opinto-oppaan ja loppujen lopuksi melko vähäisen suoritettavien pisteiden määrän, mutta kun katsoo sitä työmäärää, joka niiden pisteiden eteen täytyy tehdä… Ohhoh. Ja sitä englanninkielisten kirjojen määrää!! Jos sen jotenkin voisi välttää… Minä kuitenkin sisäistän ja käsitän asioita paremmin suomeksi… Joten jos sitä tyynesti vain yrittäisi etsiä jotain vastaavia suomenkielisiä. Vaikka tietysti tekevät sitten jonkin källin niidenkin suhteen ja kysyvät aina jotain tiettyä, joka on vain siinä englanninkielisessä. Pöh.

Jeps. Niin kuin näkyy, noin neljän viikon päästä alkavat opinnot ihan pikkuisen ahdistavat. Minä varmaan kuolen niihin ennen kuin ehdin valmistua. Ja kaikkein kamalinta: kuolen lihavana. Kukaan ei jaksa kantaa arkkua. Pirulainen.

Tympii.

Paino tänään 109,8 kg    Painoindeksi 41,0    Tähän mennessä pudotettu 6,6 kg

Noniin. Alkaa tosiaan tympiä. Tälläkin viikolla olen kiltisti käynyt kävelemässä n. 3-5 kilometrin lenkkejä joka päivä. Olen syönyt maanantaita lukuun ottamatta alle 1400 kaloria joka päivä (ja maanantaina ravintolaillallisen vuoksi enemmän, tosin alle 1900 kuitenkin). Ja saldo? 400 grammaa viikossa. Jei. Prkl.

No. Okei, viime viikonloppuna tuli kyllä mässättyä. Mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin joskus aikasemmin on tullut mäsättyä. Ja joskus aikaisemmin siitä mässäilystä huolimatta – ja suuremmalla kalorimäärällä per päivä – on paino lähtenyt nopsemmassa tahdissa? Ei sillä, itsepähän sanoin olevani tyytyväinen n. puolen kilon viikkovauhtiin, mutta on se melkomoisen p*rsiistä, jos syömällä minulle todella vähäisiä kalorimääriä, se paino ei sitten putoa. Mitähän jos palaisin siihen että yrittäisin syödä alle 1600 kaloria. Eli noin pari sataa enemmän kuín tähän asti? Paino ei putoaisi ollenkaan? Joo’o. Hermot kärvähtää. Ja se ei ole kovin terveellistä. Nimittäin jos minulla menee tässä hommassa hermot, sitten se tarkoittaa, että (ainakin joksikin aikaa) lakkaan vähät välittämästä ja syön sitten aivan mitä mieleen juolahtaa. Koska jos ei kerran tiukka ruokavalio auta, niin hittojako siitä. Syödään sitten mitä syödään. Mutta kuten sanottu, terveellistä se ei sitten ole. Sitä painoa nimittäin kyllä tulee jo pelkästä ajatuksesta. Suunnittelee syövänsä jotain vähän vähemmän terveellistä (tai jopa terveellistä, mutta paaaaaljon) niin pullahtaa kilo – kaksi lisää välittömästi. Plaah.

Sinällään liikkuminen on kyllä ollut ihan kivaa. Jännittävää huomata, että jo viikon kävely ilmeisesti muistuttelee elimistöä jostain menneestä, koska sama lenkki, johon viime viikolla meni n. tunti on tällä viikolla humpsahtanut kolmessa vartissa. Ilmeisesti sitä on sitten päässyt kävelyn makuun ja se sujuu jouhevammin. Eli sitä laittaa tassua toisen eteen nopsemmin kuin viikko sitten. Itse en sitä kävellessä huomaa, mutta kello kertonee totuuden. Odottelen innokkaasti (uskomatonta kyllä) syksyä ja sitä, josko työnantaja jälleen sponsoroisi uimahallikäyntejä.

Vaikka saa nähdä, ehtiikö sitä niiden opintojen lomassa mitään muuta harrastaa kuin työntekoa.

Homma ei etene.

Paino tänään 110,2 kg    Painoindeksi 41,1    Tähän mennessä pudotettu 6,2 kg

Juuh. Minä en voi näköjään hetkeksikään herpaantua. En taas laskeskellut syömisiäni pariin kuukauteen, kuvittelin kyllä syöväni suhteellisen terveellisesti ja järkeviä määriä, mutta selvästikään siis en. Raivostuttavaa. Noh, tekosyyni on, että olen jälleen sairastellut ja silloin ei kyllä energiaa riitä mihinkään muuhun kuin siihen sairastamiseen. Nyt kun astma on suunnilleen tasapainossa, alkavat sitten nivelet krempata. Ja ennen kuin kukaan vetää johtopäätöksiä painon ja nivelten kremppaamisen välille, kerron samantien, että kyseiset kremppaavat nivelet sijaitsevat sormissa ja käsissä… Niiden varassa en ole toistaiseksi tupannut painoani paljon kannattelemaan… Nyt siis jo kuitenkin parempi vaihe menossa, jospa se jäisikin sitten tähän. Kortisonia on tullut taas urakalla syötyä.

Olen nyt viimeisimmän viikon jälleen ollut aika tiukka syömisten kanssa. Pysytellyt alle 1400 kalorissa (kokonaiset neljä päivää jo, hah…). Tänään meinasin kyllä repäistä (pakko, ei tätä muuten jaksa), mutta sitten jos taas palaisi ruotuun. Parit häät olisi loppukesästä tiedossa, josko sinne yrittäisi saada pudoteltua vielä muutamia kiloja niin mahtuisi mekkoonsa paremmin.

Vaatteista tulikin mieleeni, tilailin taas tavaraa Briteistä. Vaikka laadullisesti vaatteet eivät ehkä vastaa jotain KappaAhlin tuotteita, hintavertailussa ne kyllä pärjäävät. Nytkin tilasin vajaalla kahdella sadalla eurolla niin paljon tavaraa, ettei mitään jakoja sillä rahalla olisi Suomesta saada sellaista määrää vaatteita edes parhaimmista alennusmyynneistä (paitsi jos tietysti olisi niin pieni, että mahtuisi tavan kokoisiin vaatteisiin). Vaikka alennuksia minä tuoltakin metsästän, en muista mitään ostaneeni täydellä hinnalla noista ulkomaisistakaan nettikaupoista. Ja toisaalta, kun sitä on tätä laatua ihminen, että hikoilee melko tavalla, ei niitä paitojakaan voi ihan loputtoman kauan käyttää, joten yleensä siinä vaiheessa kun ne minun silmääni ovat kulahtaneet käyttökelvottomiksi, ne yleensä ovat sen tehneet myös kainaloiden osalta niin, ettei niitä enää tee mielikään käyttää. Minulta ei hirvittävästi liikene vaatteita kierrätykseen, ne tulee kyllä käytettyä loppuun asti itse…

Liikkumisen suhteen on ollut hiljaisempaa näiden vaivojen vuoksi. Ja toisaalta uimahallikin on kesätauolla. Ja samoin se työetu, että sinne pääsisi ilmaiseksi. Kävelemässä olen käynyt, mutta näillä hirvittävillä helteillä se on kyllä aikamoista tuskaa. Ihan jo astmankin vuoksi. Eilen oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, että täytyi ottaa avaavaa lääkettä peruslääkityksen lisäksi kun tuntui, ettei siitä seisovasta ilmasta saanut keuhkojaan täyteen happea. Eivätkä nämä helteet sovi minulle muutenkaan. Täytyy varmaan tosiaan alkaa harkita muuttoa jonnekin meri-ilmaston piiriin kun joskus saa opintonsa valmiiksi…

Hämmäistynyt.

Paino tänään 107,6 kg    Painoindeksi 40,2    Tähän mennessä pudotettu 8,8 kg

Ei sitten. Kun ei niin ei. Miten tämä nyt voi taas olla näin tiukassa tämä paino. Tulee vaan lisää sen sijaan, että vähenisi. Ja olen ollut ihan kiltistikin! TOSIN en kyllä ole evääni liikauttanut. Mutta silti… Pyh.

Tulikin sitten syksylle uudet suunnitelmat. En taida paljon reissuun lähteä. En yksin enkä veljen kanssa. Kävin siis niissä pääsykokeissa ja tuli kyllä sellainen olo, etten osannut mitään, vaikka paljon kirjoitinkin. Noh. Muistivat minua sitten tässä kirjeellä ja pirulainen. Vaikka en paljon mitään osannutkaan niin pääsin kuitenkin opiskelemaan. Alhaisimmalla pistemäärällä, jolla sisään voi päästä…

Nyt on vähän sellainen olo, että olen hukassa. Okei, ihan hienoa, että pääsin ja ihan kiva opiskella taas välillä. Mutta. Yliopisto on lähes kolmen sadan kilometrin päässä kotipaikaltani, jossa myös vakinainen työpaikkani sijaitsee. Lisäksi minulla tosiaan on pitkänlainen parisuhde pankin kanssa, eli asuntolainaa. Joten töitä on pakko tehdä. Enkä käsitä, miten tulen selviämään opiskelusta työn ohella. Varsinkin kun ne pirun julkiset eivät tästä kaupungista kulje sinne opiskelupaikkakunnalle niin, että sinne ennen puolta päivää ehtisi… Ellei lähde edellisenä iltana. Plaah. Mutta kai minun täytyy nyt se paikka ottaa vastaan kun kerran sen puolivahingossa sain. Ja pääsin vielä siihen suuntautumisvaihtoehtoonkin, johon halusin. Ei. Voi. Käsittää.

Kauhulla jo odotan, miten väsynyt ja äkäinen tulen olemaan yhdistäessäni opinnot ja työn. Onneksi – toisaalta – ei ole perhettä, joten saa rauhassa olla väsynyt ja äkäinen. Mielenkiinnolla kyllä myös odotan, miten pärjään tämän projektini kanssa. Minulla kun on taipumusta väsyneenä sortua järjettömään (vielä järjettömämpään) syömiseen kuin virkeämmässä olotilassa. Huonosti kun käy, olen sitten kun joskus valmistun, tuplaten tämän kokoinen. Toivottavasti en…

Asiasta kukkaruukkuun. Löysin hauskan ruokablogin täältä, selvästikin aika vastikään aloitetun, jossa ruoka on melko konstailematonta, ja vähän vaikeampikin sämpyläohje näyttää siltä, että voisin sitä innostua kokeilemaan… Saa nähdä, mihin suuntaan tuo sitten kehittyy. Olen innokas Kinuskikissan seuraaja – tosi fiksua yrittää pudottaa painoa ja lukea sitten kakkuohjeita – mutta huomaan lueskelevani myös paljon muita ruokablogeja ja sivustoja…. Ainahan se on mielessä. Ruoka.

Vruuuuummmm…

Paino tänään 107,3 kg    Painoindeksi 40,0    Tähän mennessä pudotettu 9,1 kg

Tuo ääni lähtee siis siitä kun minulta lähtee homma lapasesta. Olin pääsiäistä edeltävän viikon lomalla: söin mitä sattui, pääsiäisenä kävivät kaverit kylässä: söin hullunlailla herkkuja ja join mitä sattui, viime viikolla en sitten uskaltanut edes vaakaan mennä. Ja liikuntaa ei ole viimeiseen kolmeen viikkoon harrastettu juuri ollenkaan. Syömisen suhteen olin viime viikon melko nätisti ja tällä viikollakin suunnilleen, joten nyt sitten ollaan noissa lukemissa. Jos (niin, jossittelu nyt on turhaa, mutta JOS kuitenkin) olisin ollut nuokin viikot kiltisti, niin missähän sitä jo menisi? Ei taida ihan onnistua kesäkuun alkuviikoille tiputtelemaan samoihin lukemiin kuin pari vuotta sitten olin. Eli pari vuotta sitten olin kesäkuun alkupuolella siellä n. 102 kilon holleilla. Nyt olisi vielä sen verran reilusti siihenkin matkaa, että tuskin kolmessa viikossa niin suurta määrää lähtee. Suurensuuri yritys kuitenkin olisi siihen, että jos / kun olemme sen veljeni kanssa lähdössä reissuun siellä elokuun lopulla, paino olisi ehtinyt humpsahtaa alle sataan kiloon. Tiukkaa se tulee siinä mielessä tekemään, että kesällä kuitenkin tulee herkuteltua jäätelöllä ja grilliruoalla… Jos pystyisi pysymään siinä puolen kilon viikkovauhdissa niin se voisi hikisesti onnistua. Mutta noh. En minä nyt pahoillani ole, vaikka paino vielä kolminumeroinen olisikin, kunhan siinä kolmessa numerossa mielellään on nolla keskimmäisenä ja ei kovin paljon yli kakkosta viimeisenä.

Sikäli tilanne ehkä on puolellani, että olen koko kesän töissä. Se tuo minun elämääni selkeästi enemmän rytmiä myös syömisten suhteen. Jotenkin kun sitä on lomalla, tulee syötyä vähän sitä sun tätä eikä niistä ajoistakaan ole kovin tarkka. Tiedän, että jos sinne reissuun pääsemme, niin takapakkia siellä kyllä tulee, koska reissussa täytyy syödä hyvin. Ja vähän varmaankin myös juoda. Mutta tulee siellä niin ikään varmasti myös liikuttua ihan kiitettävästi… Tämä koko lähteminen nyt siis on edelleen iso JOS. Eikä veljen rahatilanteen suhteen hyvältä näytä.

Itse kyllä mietiskelin, että jos ei tosiaan sinne Aasian suuntaan päästä lähtemään, niin voisin kyllä itse lennellä taas paikalliselta kentältä jonnekin, mihin täältä pääsee. Tietysti minä sinne Brittein suuntaan olisin mielelläni menossa, täytyy katsoa, miten sinne pääsisi… Cornwall olisi kiva paikka koluta eikä minua tuo Irlantikaan ollenkaan matkakohteena haittaisi. Katsoo nyt sitten sitä omaakin rahatilannetta tietysti, mutta johonkin reissuun mieli tekisi ja jos yksin lähden, niin tietenkin sitten sinne rakastamiini saarivaltioihin:)

Saarivaltioista tulikin mieleeni… Minä en yleensä paljon häistä – edes niistä kuninkaallisista sellaisista – perusta, mutta Williamin ja Katen häät piti kyllä katsoa. Työmaalla pidimme puhelintuntiakin niin, että istuimme rivissä isoimman näytön ääressä ja seurasimme suoraa lähetystä – vastailimme toki samalla myös puhelimeen. Töistä äkkiä kotiin ja katsomaan loppulähetys ja vielä piti katsoa kooste illalla… Ihan vähän hurahdin näihin häihin. Ja vaikka niistä sanottaisi mitä tunnelman ym. suhteen, niin kyllä ne minusta Britannian kuningashuoneen häiksi olivat tunnelmaltaan lämpimät ja jotenkin morsiuspari oli suloinen.

Ensi viikolla olisivat pääsykokeet tiedossa. Olen lukenut kirjat, suunnilleen. En mitenkään äärettömän tarkasti ja vain kertaalleen. Eli voi sanoa, etten ole panostanut. Joten vähän minulla on sellainen tunne, että menen sinne katsomaan kun muut kirjoittavat… Meneehän se aika niinkin. Kaikenlisäksi täältä ei kyseiselle paikkakunnalle pääse aamupäiväksi julkisilla (ellei mene edellisenä päivänä ja hotelliin yöksi…), joten joudun hyppäämään aikaisin aamulla autoon ja kruisailemaan aivan vieraaseen kaupunkiin useamman tunnin kestävän ajomatkan verran. Olen varmaan todella virkeänäkin perille päästyäni… Mutta eipä se mitään, minulla on jo varasuunnitelmia syksylle avoimen yliopiston puolella. Ja se tarkoittaisi totaalista alanvaihtoa. Vähän on ristiriitainen tunne, toisaalta olisi kiva päästä opiskelemaan tätä omaa alaa pidemmälle, mutta toisaalta olisi ihanaa unohtaa koko tämä ala ja vaihtaa aivan toiseen… Nähtäväksi jää, kuinka akan käy.

Vanhenen taas, vaikkei siltä tunnu.

Paino eilen 107,9 kg    Painoindeksi 40,3    Tähän mennessä pudotettu 8,5 kg

Noniin. Nyt on sitten käyty tohtorissa ja ihan pokkana valehdeltu noin puolitoista kiloa… Ajattelin, etten todellakaan halua kuulla sanomista painoindeksistäni enää, joten väitin, että olen hitusen sen 107 kilon alapuolella. Eivätpä ne sitä halunneet tarkistaa tai asettaneet mitenkään kyseenalaiseksi. Ehkä se puolentoista kilon juksaaminen nyt ei ole kovin näkyvääkään näissä painoissa… Mutta tohtori oli tyytyväinen, että paino laskee eikä tällä kertaa siitä urputtanutkaan mitenkään. Totesi vain, että jatkettava samaan malliin, myös lääkityksen suhteen. Saattaa tosin olla, etten tästä perusyskästä ihan kokonaan koskaan pääsekään, mutta ainakin pystyy elämään. Vielä on kolmen kuukauden päästä kontrolli. Tosin siinä välissä ehtii lääkäri vaihtua, joten eiköhän se niin mene, että sitten saan jonkin himovalittajan…

Syönyt olen entiseen malliin, joskus ehkä vähän vähemmänkin kuin olisi tarpeen. Mutta olen kyllä sitten viikonloppuisin ottanut sen takaisin… Pari viikkoa sitten iski inhottava lentsu, joten liikkuminen jäänyt vähän vähemmälle, mutta vähän sitäkin ehtinyt taas sen jälkeen touhuta kun pahin räkätauti hellitti. Uimassa en ole pariin viikkoon siis käynyt, mutta sunnuntaina tarkoitus kyllä on taas mennä. Kävellyt olen hyvin satunnaisesti, mutta niitä kuntoiludvd:tä olen kyllä kokeillut. Kolmesta kahta. Ja täytyy sanoa, että kyllä minulla todella on kaksi vasenta jalkaa. Se painonpudotus tanssimalla oli ihan katastrofi, ainakin siinä mielessä, että kyllä siinä lämmin tuli, mutta minä lähinnä pompin sinne sun tänne kun en oikein saanut niitä kuvioita sujumaan… Ja sitten se Ultimate fat burning workout. On se hyvä. Siinä mielessä, että jumankekka, miten kuuma siinä tulee. Mutta siinäkin on muutama sellainen liike, etteivät minun jalkani ja käteni suostu toimimaan samaan aikaan sillä tavoin. Joten se menee vähän sellaiseksi pomppimiseksi niiltä osin sekin. Sitä olen nyt pariin otteeseen tehnyt ja erityisesti jalat ovat aivan tulessa seuraavana päivänä. Tämä on nyt sitä, mitä vähän kuntoilulta jotenkin odotan. Kipeitä lihaksia niin tietää jotain tehneensä. Ja siinä kyseisestä ohjelmaa tehdessä kyllä tällaisen tonnikeijun sykekin nousee ihan kivasti, joten tuleepahan sitten sellaistakin liikuntaa välillä. Ne käsipainot pitäisi kyllä hommata. Käytin painoina kahta 1½ litran Fantapulloa vedellä täytettynä, ne ovat hitusen hankalia kun niistä ei oikein saa niin hyvin kiinni kuin oikeista painoista. Niitä painojakin mietin, netistä etsiskelin ohjeita ja kaikki ilmeisesti asiasta jotain tietävät sanovat, ettei kannata hankkia kevyitä painoja, jotka ovat vain sen tietynpainoiset vaan pitäisi hankkia sellaiset, joihin saa lisättyä painoa. No mutta kun. Jos minä vaan haluan niitä käyttää tuota ohjelmaa tehdessä kiinteytyksen apuna, niin eikai minun kannata mihinkään kovin kummoisiin satsata? Aikomus ei todellakaan ole aloittaa mitään omatoimista käsitreeniä kotona tuon ohjelman lisäksi…

Vanhenenkin taas parin päivän sisään. Itsestä vaan ei tunnu siltä yhtään. Ihan kuin olisin edelleen suunnilleen kaksikymppinen. Ostin itselleni synttärilahjaksi kirjaston poistomyynnistä kuusi nuortenkirjaa, joita luin joskus ala-asteikäisenä moneen otteeseen. Eivät maksaneet maltaita (todellakaan), mutta äärimmäisen hyvän mielen niistä sain:) Lupasin vähän väsätä voileipäkakkua viikonlopuksi perheelle, joten sen taas tietää, miten syömiset sitten menevät, mutta yritän olla stressaamatta…

Oho.

Paino tänään 108,8 kg    Painoindeksi 40,6    Tähän mennessä pudotettu 7,6 kg

Vallan olen hämmästynyt. Vaan ihan hyvä, että hyvältä näyttää. Puolitoista viikkoa aikaa sinne lääkärikäyntiin. Ei taida kyllä ihan alle 107 päästä, mutta jos ihan pokkana valehtelisi kilon – pari, kun eivät ne minua kuitenkaan siellä punnitse. Kysyvät vaan. Ja näin ollen minähän voin sanoa aivan mitä vaan, eikö?

Kauheasti ei ole lenkkeily kiinnostanut viimeisen viikon aikana. Ihan vaan siitä syystä, että joko siellä pihalla ei kestä pystyssä tai sitten on niin tolkuttomasti loskaa joka paikassa, ettei pääse tassujaan kastelematta pihaa pidemmälle. Harmi sinällään. Uimassa kyllä kävin jälleen ja koska edellisellä kerralla tuntui siltä, ettei tuntunut missään, pulikoin tällä kertaa sitten vielä puoli kilometriä enemmän. Eikä oikeastaan tuntunut sekään missään. Siis paikkoja ei särkenyt ollenkaan seuraavana päivänä. Hmph. Kyllä liikunnasta aina vähän joutaisi jokin lihas kipeytymään niin tietäisi jotain tehneensä… Ajattelin, että täytyy varmaan alkaa sitten uida jotain muuta siellä väleissä pelkän rintauinnin sijaan. Ainakin silloin pari viikkoa sitten meinasin hukkua kun uin 50 metriä vapaauintia välissä. Josko sitä vaikka sitten sillä saisi vähän paikkoja taas jumiin.

Liikunnasta nyt kun aloitin kerran pamisemaan, niin tunnustanpa saman tien, että tilasin cdon.comilta pari dvd:tä kuntoiluun. Ajatus oli, että silloin kun ei lähde kävelemään eikä ole uintipäiväkään niin voisi kotosalla sitten edes tehdä jotain vähän niin kuin ohjatusti. Kyllähän minä noita lihaskuntoliikkeitä vanhastaankin osaisin, mutta jotenkin niiden tekeminen ihan vain itsekseen, ja toistoja itse laskien, ei oikein lähde sujumaan. Ei huvita. En saa itsestäni irti. Mutta kuvittelen, että jos lykkään dvd:n soittimeen, innostun jotain tekemäänkin. Ehkä. Tietysti niitäkin täytyisi tehdä säännöllisesti, jotta niistä jotain saisi irti, mutta ajattelen edelleen niin, että se vähäkin on parempi kuin ei mitään… Tilasin siis muun muassa tuon viereisen kuvan osoittaman levyn. Siihen ymmärtääkseni täytyisi hommata käsipainot (sellaisiahan minulla ei tietenkään ole), mutta muutoin mitään välineitä ei tarvita. Lueskelin netistä ihmisten kokemuksia tämän firman tuotteista ja ainakin ne, mitä löysin, olivat aika positiivisia. Tietysti omasta aktiivisuudestahan se on kiinni, mitä saa aikaan. Jaksaako näitä tehdä. Tämän lisäksi tilasin sitten pari sellaista “kilot pois tanssimalla” -levyä. Yhtään en tiedä, miten useasti esim. tätä kuvan levyä on tarkoitus pyörittää. Eli miten usein pitäisi treenata sen mukana, jotta jotain hyötyä olisi. Ehkä se sitten sanotaan levyllä. Mutta ajatus oli, että jos vaikka kerran viikkoonkin jaksaisi. Ja vaikka sitten jonain toisena päivänä sitä tanssia. Se mahtaa olla näky. Tonnikeiju, jolla on kaksi vasenta jalkaa, yrittää tanssia… Enivei, kyllähän tästä varmasti koko kropan lihaksille saisi vähän erilaista meininkiä kuin pelkästään kävelystä ja uimisesta. Vähän kerrassaan jotakin…

Laskeskelin tuossa, että olen nyt 12 viikkoa yritellyt tätä pudottelua taas. Ja kokonaistuloksen kun jakaa noilla viikoilla, se tarkoittaa n. 630 g viikkovauhtia. Ei ollenkaan huono. Vaan itse asiassa aika pitkälti se tahti, johon pyrinkin. Tällä menolla kaiken ylipainon pudottamiseen (siis niin, että painoindeksi olisi sen 25, tarkoittaa n. 67 kilon painoa ja n. 50 kilon painonpudotusta yhteensä) menisi noin kaksi vuotta. Tietysti – itseni tuntien – väliin todennäköisesti mahtuu repsahduksia ja lisäyksiä takaisin päin ja niin edelleen. Ja kunhan se syksy taas synkkenevine iltoineen koittaa, saa nähdä, miten väsynyt sitä on ja jaksaako sitä mitään muuta tehdä kuin kävellä sohvalta jääkaapille. Nyt tosin optimistinen mieliala ja aikomus ainakin jaksaa syksylläkin. Mutta aikomuksiahan on ollut ennenkin…

Vellokseni meinasivat pitää illanistujaiset (lue ryyppäjäiset) isäni talossa kun tämä lähti uuden vaimonsa kanssa matkoille. Tänä viikonloppuna siis talo tyhjillään. Minutkin on pyydetty mukaan, mutta en taida mennä. Kuten aiemminkin täällä avauduin, ei se ryyppääminen oikein ole minun hommaani ja toisaalta, mitä minä siellä edes teen? Siellä on veljieni kavereita, minun kaverini eivät oikein sovi siihen joukkoon, joten en heitä edes sinne ole pyytänyt. Eivätkä varmasti olisi tulossakaan, vaikka olisinkin pyytänyt. Joten taidan sen sijaan varata taas perinteiset perjantaisyömingit kotiin ja viettää iltani herkutellen ruoalla. Loppujen lopuksi kaloreita menee vähemmän näin kuin niin, että olen vähemmällä ruoalla ja sitten kiskon napaani jotain siideriä tai Salmaria. Vaikka nuorempi veljeni meuhkasikin minulle eilen puhelimessa urakalla, taidan silti jättää väliin.